Olen tipahtanut paikaltani,

ja särähtänyt säpäleiksi.

Sirpaleiden raunioista,

yritän palata takaisin normaaliin elämään.

(päiväkirjamerkintä, kesä 1994)

 

Tunnen kosketuksen olkapäälläni. En ehdi huomata kuka minua kosketti, kun hän on jo poissa. Mutta hänen sanansa nostavat kyyneleet silmiini:”Et tunne minua, mutten koskaan unohda tarinaasi.”

Olen kertonut kymmeniä kertoja tarinani ”toivottomana tapauksena”. Se alkaa koululaisen lukihäiriöön ja oppimisvaikeuksiin liittyvästä häpeästä, syömishäiriöstä, ryhmässä olemisen vaikeudesta ja yrityksistä piilottaa oireita sekä pelkoja. Tarina jatkuu kymmenien vuosien kamppailulla ahdistuksen ja masennuksen kanssa sekä kuvauksella siitä, miltä tuntuu, kun ei jaksa elää, ei käydä töissä, ei kaupassa eikä edes syödä. Tiedän, millaista on elää päättymättömässä painajaisessa ja lopulta kuulla olevansa toivoton tapaus. Onneksi voin kertoa myös kuntoutumisesta ja toipumisesta, siinä auttaneista asioista ja ihmisistä, elämästä, tulevaisuudesta, toivosta ja unelmista.

Toisinaan haluaisin olla
vain ”tavallinen” työntekijä.

Ei ole helppoa puhua näistä kokemuksista julkisesti eikä antaa haastatteluja lehtiin, radioon tai televisioon. Mietin psyykkisiin sairauksiin liittyvää häpeää ja leimautumista sekä esillä olemista. Joskus olen ylpeä siitä, miten ja mistä olen selvinnyt. Haluan kertoa kaikille, ettei toivottomia tapauksia ole – minä olen siitä esimerkki. Haluan kertoa, että unelmia on mahdollista saavuttaa. Mutta toisinaan haluaisin olla vain ”tavallinen” työntekijä, jolla ei olisi kokemusta psyykkisestä sairastamisesta eikä sairaalahoidoista.

Vaikeiden ja kipeiden kokemusten muisteleminen sekä niistä kertominen herättää tunteita. Se on ahdistavaa, mutta samalla helpottavaa ja vapauttavaa. Näen elämäni ja menneisyyteni uudella tavalla. Huomaan, että vaikeista kokemuksista voi olla hyötyä toisille. Mietin, että tämä kaikki on kannattanut, kun sairastuneen läheinen sanoo puheenvuoroni jälkeen: ”Ensimmäisen kerran lapseni sairastumisen jälkeen minulla on edes hieman toivoa.”

Niin, ehkä tämä kaikki on kannattanut, jos joku löytää tarinani kautta toivonpilkahduksen tai rohkaistuu elämään fyysisen tai psyykkisen sairautensa kanssa tai ilman sitä. Kuten ihminen, joka sanoi: ”Ajattelin, että jos sinä olet tuolla taustalla voinut toteuttaa unelmasi, niin minäkin voin toteuttaa omani.”

 

testiposti

 

Lue lisää kirjoittajasta.

Työ mielessä on Mielenterveyden keskusliiton perustama blogi ja keskustelualusta, jonka tarkoituksena on nostaa esiin työelämään ja mielenterveyteen liittyviä ilmiöitä laajasti eri näkökulmista. Lue lisää blogista.

Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa!


#työmielessä