Mielenterveyden monet tulevaisuudet

Mielenterveyden monet tulevaisuudet

Kuluneen syksyn aikana on julkisuudessa ollut paljon haastatteluja ja mielipidekirjoituksia, jotka ovat saaneet mielenterveyden historian, nykyisyyden ja myös tulevaisuuden lähes ykkösuutisten asemaan. Kiihkeän ja voimakkaasti kantaa ottavan keskustelun sai alulle Helsingissä sattunut tapaturma, jossa kuolemaan johtaneeseen yliajoon syyllistynyt mies oli aikaisemmin todettu syyntakeettomaksi mielisairauden takia. Tapahtuma nosti esiin monia mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä, ”joissa valitettavasti myös poliisi ja terveydenhuolto ovat ministeri Risikon mukaan monessa tapauksessa voimattomia” (HS 1.8.).

Pelkkä voimattomuuden tunne ei kuitenkaan ehkä riitä, kun seuraa julkisen sanan reagointia tapahtumaan. Lähes kaaosmaista nykytilaa kuvaavat mm. seuraavat Helsingin Sanomissa olleet otsikot: Lääkärit eivät uskalla määrätä ajokieltoja. Mielenterveysongelmiin on yhä vaikea saada apua. Masennuksesta kärsinyttä ei pidä leimata loppuiäkseen. Avohoidon painottamisesta voi seurata paljon pahaa. Kuin kirsikkana pilaantuneen kakun päällä oli Iltalehden (12.8.) otsikko: Mielenterveysongelma on räjähtämässä käsiin.

Toisaalta peliä ei ole vielä menetetty, jos uskoo tilannetta rauhoittavia otsikkoja. Masennustani on hoidettu hyvin. Masennus hellittää jopa verkossa. Innostava aikuinen voi estää nuorta syrjäytymästä. Elokuvat auttoivat minua toipumaan. Liikkuva sairaala tulee nyt kotiin. Piinaavien uhkakuvien asemesta ihmisten mielenterveydelle ja sen häiriöille voi siis ehkä olla luvassa myös toiveikkaita ratkaisuja.

Kumpaa vaihtoehtoa meidän on uskottava? Valitaanko dystopia vai utopia – vai jotakin niiden väliltä? Onko kansalaisten mielenterveys todella sellaisessa turbulenssissa, miltä se ulospäin näyttää? Ja antaako keskustelun kulku minkäänlaisia signaaleja niistä tiekartoista, joilla mielenterveyden tulevaisuuksia voisi kartoittaa?

Kuka päättää,
miten yksilön tai ryhmän
mielenterveys määritellään?

Ollaan kirjoitusten esittämistä kannanotoista mitä mieltä tahansa, niin ne ainakin tekevät näkyväksi keskeisiä toimintatapoja, joilla mielenterveyttä käytännössä tehdään olemassa olevaksi. Onko tiedotus ja viestintä tahattomasti yksi stigman ja sen kautta myös mielenterveyden häiriöiden ylläpitäjä? Kun mielenterveyskuntoutujan häpeällinen stigma on kerran henkilöön liitetty, siitä on myöhemmin vaikea päästä eroon. Myös mielenterveyspalvelut keskittyvät edelleen vahvasti optimoimaan oirevapaata elämää – ei niinkään merkityksellisen elämän ja toipumisen mahdollisuutta.

Mielenterveysongelmien synty ja kehitys liitetään yksilön perimän lisäksi usein sosiaalisiin käytäntöihin, kuten henkilön riippuvuudet, yksinäisyys ja syrjäytyminen, asunnottomuus ja rikollisuus, maahanmuutto, talous ja eriarvoisuus, nuoret ja työttömyys. Ja niinhän ne toki liittyvätkin. Mielenterveyden häiriötä kokevan yksilön identiteettiä siis määritellään erilaisilla ominaisuuksilla: Työtön. Syrjäytynyt. Asunnoton. Lapsena traumatisoitunut. Päihderiippuvainen. Yksinäinen. Erityisherkkä. Koulukiusattu. Annetusta määrittelystä riippuu paljon se, mihin yhteiskunnan suorittamat interventiot mielenterveydessä kohdistuvat ja saattavat tulevaisuudessa kohdistua.

Puhumme työstä sekä hyödyllisyydestä –
aivan kuin ne olisivat synonyymejä
mielen hyvinvoinnille.

Kuka siis päättää sen, miten yksilön tai ryhmän mielenterveys määritellään? Relevantti vastaus löytyy traditionaalisesta kylähullun määrittelystä: siinä kohteen julkisen määrittelijän roolin on lupaa kysymättä itselleen ottanut kokonainen kylä eli paikallinen yhteisö. Ja yhteisöllisiä päättäjiä todella riittää. Puhumme esimerkiksi työstä sekä hyödyllisyydestä – aivan kuin ne olisivat synonyymejä mielen hyvinvoinnille. Medialukutaitoinen voi hetken pohtia, ovatko koko psykiatria sekä sen arvioinnin mittarit valjastettu kestävyysvajetta pienentämään. Laskemme euroja, pohdimme veronmenetyksiä sekä mietimme, miten hyödylliseksi – lue työkykyiseksi – ihminen pitää kuntouttaa.

Miten mielenterveyden tulevaisuutta voi ennakoida, kun yhteiskunnan rakennekerrostumat ovat näin monimutkaisia ja vaikeita hallita? Kuten uudempi tulevaisuustutkimuskin on todennut, tutkimuskohteina todellisuuksia on itse asiassa useita. Ja kun kehiteltävänä on useita, keskenään jopa ristiriitaisiakin skenaarioita, saavat tulevaisuuskuvatkin entistä syvällisempää ja mahdollisesti myös toteutettaville käytännöille läheisempää ulottuvuutta.

Ketkäpä tuntisivat
tulevaisuuden mahdollisuudet paremmin
kuin niiden kanssa lähes päivittäin
tekemisiin joutuvat ihmiset.

Miten mielenterveyden tulevaisuuksien ennakointiin on suhtauduttava, jos käsien levittelyn asemesta tuntee aitoa halua puuttua itse ongelmaan? Yksi vaihtoehto on laskeutua alas meneillään olevien käytäntöjen tasolle. Ketkäpä tuntisivat tulevaisuuden mahdollisuudet paremmin kuin niiden kanssa lähes päivittäin tekemisiin joutuvat ihmiset. Jos näiden ihmisten ääni saataisiin kuuluviin entistä tehokkaammin ja kantavammin, ehkä silloin myös monipuolistuisivat ne näkemykset ja visiot, jotka antaisivat lisäymmärrystä tulevaisuuden hallintaan. Osa näistä äänistä jo joukossamme kuuluukin.

Edessämme olevat muutokset vaativat paljon suuria ponnisteluja. Sen sijaan, että ihminen aina sijoitetaan itsensä lopulliseksi vastaajaksi, hallitseva mielenterveystyön kulttuuri ja käsitykset täytyy avata peruskysymyksiin ja löytää rohkeutta käsitellä niitä sen sijaan, että tarjoamme välittömiä ratkaisuja.

Pitkät selitykset ovat tarinoita. Teot puhukoon puolestaan. Mitä parhainta mielenterveyttä teille kaikille, mitä ikinä se kenellekin tarkoittaa.

Markus Raivio on Mielenterveyden keskusliiton varapuheenjohtaja sekä kulttuurin ja mielenterveyden liiton Kukunori ry:n toiminnanjohtaja. Lue lisää kirjoittajasta.

Työ mielessä on Mielenterveyden keskusliiton perustama blogi, jonka tarkoituksena on nostaa esiin työelämään ja mielenterveyteen liittyviä ilmiöitä laajasti eri näkökulmista. Lue lisää blogista.

Mielenterveyden keskusliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä teettämässä tuoreessa Mielenterveysbarometrissä 2017 käsitellään työelämään ja mielenterveyden stigmaan liittyviä teemoja. Lue lisää barometrin tuloksista.

Osallistu keskusteluun!

#työmielessä
#mielenterveysbarometri